Kauan sitten tapahtui että pohjolan lohikäärme saapui maahamme; se riehui ja hävitti kaikkea mitä sen tielle sattui. ja valtakunnan kuningas lupasi nuorimmain ja kauneimman tyttärensä sille, joka pystyisi taltuttamaan pedon.
Eräs nuori rohkea ritari astui esiin, nousi joukosta vanhempien veljiensä ja sanoi: "Minä nousen lohikäärmettä vastaan ja kukistan sen." Vanha kuuluisa tietäjä neuvoi nuorta.: "Vain kuningas salomonin kultainen sormus voisi sen pysäyttää. Kuuntele taivaalla kepeästi lentävien lintujen kieltä ja tuo minulle tuo kuuluisa sormus, niin autan sinua ymmärtämään sormuksen taian."
Nuori rohkea ritari kuunteli lintujen viserrystä ja pienet kauniit linnut kertoivat: "Kun kuu on pyöreä ja avoin on hetki, jolloin solisevan puron varrella asuva noitaneito voi sinua auttaa. Mutta älä anna hänelle pisaraakaan vertasi, sillä niin kauan kuin lohikäärme riehuu on veremme heikkoa ja tuhoudut, jos annat hänelle vertasi"
Linnut veivät nuoren rohkean ritarin noitaneidon luo, joka pian
pyysi: "Tule puolisokseni oi rohkea ritari; anna minulle kolme pisaraa
jaloa vertasi ja tule minulle ikiaikaiseksi puolisoksi, niin annan
sinulle vastalahjaksi kuningas Salomonin sormuksen, joka tekee sinut
näkymättömäksi."."En usko sinua," sanoi nuori ritari, "Näytä minulle sormus ja
anna kokeilla, niin annan sinulle vertani.". "Jos lupaat
antaa vertasi, niin annan koettaa." sanoi noitaneito. Nuori ritari
lupasi ja kävi niin kuin oli luvattu - laittaessaan sormuksen
sormeensa muuttui hän näkymättömäksi. Mutta
hänpä ei jäänytkään noitaneidon
puolisoksi vaan pakeni näkymättömyyden turvin
tietäjän luokse.
Tietäjä luki sormuksen sanoman ja kertoi: "Jos vaihdat sormusta sormesta sormeen useita kertoja, niin lohikäärme ei voi sinua nähdä eikä kuulla - pääset sen lähelle ja voit sen kukistaa." Niin nuori ritari uskaltautui taisteluun lohikäärmeen kanssa. Kauhea oli karjunta kun lohikäärme sai miekasta kuolettavan piston - urhea ritari oli nyt vahva prinssi. Hän avioitui kuningaskunnan kauneimman prinsessan kanssa, mutta sormuksen hän piilotti, eikä koskaan enää käyttänyt sitä. Niin he eilivät onnellisina elämänsä loppuun saakka.