PUNAHILKKA

Olipa kerran pinessä kylässä kaikkein sievin ja suloisin tyttö mitä maa on ikinä päällään kantanut. Hänen äitinsä oli aivan  kohtuuttoman  kiintynyt tyttöönsä - ja isoäiti vielä paljon, paljon kiintyneempi. Tytön äiti oli valmistanut tytölle pienen punaisen edestä aukinaisen myssyn ja se sopi tytölle niin hyvin että kaikki kutsuivat häntä Punahilkaksi.

Eräänä päivänä tytön äiti oli valmistanut pullia ja sanoi, "Rakas, menepä katsomaan kuinka isoäiti voi; hän on ollut sairaana. Ota pullia ja tämä pikku tilkka rasvaa."

Pikku Punahilkka lähti oitis kylässä, metsän toisella puolella asuvan isoäidin luo. Kulkiessaan metsän halki tapasi hän suden. Susi ajatteli syödä punahilkan, mutta ei uskaltanut, sillä lähellä oli puunhakkaajia. Susi tiedusteli minne punahilkka oli matkalla. Suden vaarallisuudesta tietämätön Punahilkka vastasi reippaasti, "Olen matkalla tapaamaan isoäitiäni ja minulla on hänelle pullia ja pikku tilkka rasvaa äidiltäni."

"Asuuko hän kaukana?" tiedusteli susi.

"Voi kyllä," vastasi Punahilkka; "hän asuu pienessä keltaisessa tuvassa tuon kukkulan takana. Se on kylän ensimmäinen talo."  

"Minäkin taidan pistäytyä isoäidin luona. Mene sinä tuota kautta ja minä tätä kautta - katsotaan kumpiko ehättää ensin perille." sanoi susi.

Susi juoksi lyhyintä reittiä niin nopeasti kuin osasi, ja punahilkka taas kulki omaa tietään poimien matkalla kauniita kukkia ja kisaillen perhosten kanssa. Eipä kestänyt kauankaan ennen kuin susi jo ennätti isoäidin talolle. Hän koputti ovelle: tap, tap.

"Kuka siellä?"

"Sinun pikku punhilkkasi täällä" vastasi susi;; "Tuon sinulle pullia ja tilkan rasvaa äidiltä."

Isoäiti sanoi sudelle, "Paina nuppia niin ovi aukeaa."

Susi painoi nuppia, ovi aukeni, ja susi söi oikopäätä vanhan isoäiti paran, sillä susi oli nälkäinen, kun ei ollut kolmeen päivään saanut mitään syödäkseen. Susi asettui isoäidin vuoteeseen odottamaan Punahilkkaa, joka pian koputti ovelle: tap, tap.

"Kuka siellä?"

Pikku Punahilkka pelästyi kun kuuli suden äänen, mutta rauhoittui sitten kun muisti että isoäidin ääni oli flunssan takia karhentunu ja vastasi, "Sinun pikku Punahilkkasi täällä. Tuon sinulle pullia ja tilkan rasvaa äidiltä."

Susi koetti pehmentää ääntään niin paljon kuin taisi, "Paina nuppia niin ovi aukeaa."

Pikku Punahilkka painoi nuppia ja ovi aukeni.

Susi piiloutui syvemmälle sängynpeiton alle ja sanoi, "Laita pullat ja rasva tuolille sängyn vierelle ja tule sänkyyn kanssani."

Pikku Punahilkka riisuutui ja kömpi suden vierelle sänkyyn. Hän oli ihmeissään nähdessään miltä isoäiti näytti yöpaidassaan ja sanoi, "Isoäiti, miten suuret kädet sinulla on!"

"Jotta paremmin voin syleillä sinua, kultaseni."

"Isoäiti, miten suuret jalat sinulla on!"

"Jotta paremmin sinut tavoittaisin, lapsukaiseni."

"Isoäiti, miten suuret korvat sinulla on!"

"Jotta paremmin kuulisin sinut, lapsukaiseni."

"Isoäiti, miten suuret silmät sinulla on!"

"Jotta paremmin näkisin sinut, lapsukaiseni."

"Isoäiti, miten suuret hampaat sinulla on!"

"Jotta paremmin voisin syödä sinut."

Ja niin susi hotkaisi Pikku Punahilkan aivan kokonaan.


Käännös tekstistä:
 Source: Andrew Lang, The Blue Fairy Book (London, ca. 1889), pp. 51-53. Lang's source: Charles Perrault, Histoires ou contes du temps passé, avec des moralités: Contes de ma mère l'Oye (Paris, 1697).
Copyright Piksu.